Heipsan ja ihanaa viikonalkua! Eilen käytiin taas pitkästä aikaa treenailemassa agilitya muun shibaporukan kanssa ja muutaman viikon tauko kyllä näkyi. Nova oli niin innoissaan päästessään radalle pitkästä aikaa, että korvat unohtuivat samantien kun astuttiin sisälle ja omalla vuorolla aika meni lähinnä ympäriinsä riehumiseen ja esteitten omatoimiseen treenaamiseen:D Ne harvat kerrat kun sain neidin kiinni saatiin hiukan treenattua sitä, että sinne esteeseen mennään nimenomaa minun käskystäni ja lähettäminen onnistuikin tuolloin ihan hyvin, mutta erikseen ei varmasti tarvitse mainita, että vierellä pysymistä ja ohjeitten kuuntelemista tarvitsee vielä treenata ja reippaasti:D toisinsanoen siis häiriökestävyyttä mielenkiintoisissa paikoissa, kotona tuo tottelee kuin unelma heti kun kaivan namit esiin ja sanon, että aletaan vähän treenaamaan.
Tämä kuva paljastaa musta niin oleellisesti tuon shiban luonteen:D Omistaja maanittelee vaikka millä, yleensä nimenomaa sillä keinolla jolla on parhaiten onnistunut koiraa muuten motivoimaan (meidän tapauksessamme namit), mutta joskus ei vaan kiinnosta:D Tosiaan, välillä mietin miksen päätynyt johonkin paimenkoiraan tai vastaavaan... Ei vaan, on tämä silti niin mun rotu, sitäpaitsi onnistumiset tuntuvat vastoinkäymisten jälkeen tuplasti hienommilta!
Lähetykset ovat tosiaan vielä näinkin liioiteltuja, mutta siihen asti kunnes Nova oppii ymmärtämään nuo käskyjen perusideat sekä ennenkaikkea käskyt itsessään, mennään tällä linjalla. Täytyy kyllä tunnustaa, että oli niin hieno katsoa jo vähän vanhempien tekemistä ja menemistä, pääsispä pian tämänkin penskan kanssa kunnolla vauhtiin!
