10. viikon tapahtumia.

Heipsan! Niin nopsaan se aika vaan kuluu, että kohta ollaan jo kymppi ylitetty ja mm. rokotukset lähestyvät hurjaa vauhtia, joitten jälkeen päästäänkin sitten riehumaan vähän vapaammin ja ennen kaikkea vihdoin noihin koirapuistoihin! Eilisessä punnituksessa päästiin jo melkein kolmeen kiloon, joten äkkiä tuo neiti myös kasvaa, vaikkei silti veljiensä tasolle taida yltääx)

Tähän mennessä tämän viikon kohokohta on ehdottomasti ollut eilinen visiitti mun serkulleni, jonka luona käytiin moikkaamassa hänen superisoa rhodesiankoiraansa Miloax) Alkuun Nova suunnisti heti tuttuun tapaan (tätä on tosiaan käynyt aiemminkin kylässä) toisen lelu- ja luukorille ja iski hampaansa kiinni luuhun ennen kuin edes huomasi toisen koiran olemassaoloa. Milo odotteli alkuun portin takana; 35kiloinen pentu kun ei välttämättä osaa innostuneena ottaa huomioon sitä omaa kokoaan kun haluaisi vaan leikkiä toisen kanssax) Tutustutettiin koiria ensin niin, että nostin Novan syliini sohvalle jossa Milo kävi neitiä sitten ensin haistelemassa rauhassa. Hieman taisi Nova silti jännittää, kun alkuun piti hirveästi haukahdella taino kiljahdella Milolle eikä päästetty mielellään hirveän lähelle.



Alkujännityksen jälkeen uskalsivat kuitenkin jo hienosti leikkiä rauhassa, ja jos Novan mielestä Milo kävi liian innokkaaksi, pääsi pöydän väliin sopivasti isompaa piiloon. Vähän ajan päästä väsymys pääsikin jo yllättämään ja uskallettiin jopa syödä samaa luuta yhtaikaa ja tuhista ihan lähekkäinx) Milon pedissä oli myös herättyä kiva painia; siinä osasi isompi pysyä koko ajan maassa jolloin pikkuneiti tomera yritti jopa kiipeillä toisen päällä meiningillä 'jos tuota voisi vaikka vähän koittaa alistaa', hah. Onnistunut kyläilyreissu oli siis kaikenkaikkiaan ja omistaja on superonnellinen, että ensimmäisen kokemukset oikeasti isomman koiran kanssa olivat näin positiivisia ja neiti saa vain toivottavasti lisää rohkeutta, mutta myös varovaisuutta, nöyryyttä ja ymmärrystä miten toimia vieraitten kanssa.



Sellaista siis päästy kokemaan jo tiistaihin mennessä, ja tänään olisi tarkoitus taas suunnistaa Lemmikkiasemalle pentutreffeihin tapaamaan taas uusia ja uusia pieniäx) Olen itsekin ihan älyttömästi enemmän menossa Novan myötä; ennen kun päivät menivät usein vain yksin omia juttuja hoitaessa ja kotona Netflixin äärellä vaan lojuessa, niin nykyään täällä on suunnilleen joka viikko ainakin parina päivänä joku kylässä ja vastaavasti me ollaan paljon käyty myös muualla. Varmasti kuulostaa ihan itsestäänselvyydeltä että näin tapahtuu kun koira taloon tulee, mutta mä en osannut silti ajatella tai varautua tähän. En silti muuttais yhtään mitään, Novasta on tullut meille ihan hurjan rakas jo näissä kolmessa viikossa, ja ihana nähdä miten Joonaskin tulee niin hyvin toimeen pienen kanssax) Ensin touhutaan yhdessä ja sitten on kiva vaan lojua sohvalla hauva sylissä ja lähettää mulle kuvia sylivauvasta töihin! Hah

Kivaa viikonjatkoa xx

historian ehkä lyhyin kuulumispostaus.

Penskoilla pyörähti sunnuntaina yhdeksäs viikko käyntiin ja vaikka itse en ole huomannut Novassa vielä sitten minkäänlaista kasvua, hieman jopa pelästyin tuota allaolevaa kuvaa kun ollaan jo niin ison tytön näköisiä! Liekö sitten kuvakulma vai mikä, mutta varsinkin korvat ja koivet näyttävät ihan älyttömän isoilta. Myös kuvaan tulleet kommentit Facebookissa kielivät neidin kasvupyrähdyksestä, joten kai täällä sitten jotain on tapahtunut vaikkei sitä itse osaakaan hahmottaa jatkuvasti pennun kanssa hääräilevänä.

Eilen illalla toisen pentukurssikerran jälkeen loikoiltiin kaikki kolme mukavasti sohvalla ja alettiin siinä sitten leikkaamaan Novan kynsiä toistamiseen. Tämä kerta meni jo paljon hienommin, ei edes yritetty rimpuilla enää paljoakaan eikä kiljuntaakaan tarvinut enää kuunnella. Tosin yhden kynnen kohdalla neiti vaihtoi hieman asentoa juuri kriittisellä hetkellä, joten ytimeenhän ne sakset napsahtivat. Yllätyin kuitenkin kovasti Novan reaktiota, pieni inahdus vain pääsi ja sen jälkeen ainoastaan tuhahdeltiin kovaan ääneen että 'mitä sä nyt oikein menit tekemään? hohhoijaa'. Verentulo olikin ensimmäinen mistä edes tajusin tuon virheen. Namien perään siis täällä selvästi ollaan;)

Tämä päivä meneekin vaan rentoillessa, meen vasta yövuoroon joten suunnitelmissa olis käydä tässä viereisessä puistossa hieman riehumassa pitkän liinan kanssa kunhan Joonas vaan tulee kotiin. Seuraavaan kertaan!

novan 8viikkokuulumisia.

(edit: kirjoitin tämän siis jo maanantaina, älkää siis ihmetelkö tuota 'alkanutta viikkoa'. vasta nyt sain postauksen kirjoitettua loppuun ja julkaistua, heh. selatkaa siis mahdollisesti alemmas uudemman toivossa)

Kivaa alkanutta viikkoa! Me aloitettiin päivä nukkumalla pitkään, sillä Nova keikkui illalla hereillä vielä mun päästessäni yövuorosta kotiin, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan ennen kuin neiti yhtäkkiä nukahti sohvalle syliinx) Ollaan tämän kuluneen ensimmäisen koiraviikon aikana huomattu Novalla kaksi täysin toisistaan poikkeavaa persoonallisuutta, jotka ollaan ristitty röhnöpossuksi ja riehupetteriksi. Näiden kahden välillä neiti sitten heittelehtiikin tasaisin väliajoin, eikä mitään neutraalimodea taida löytyäkään. Todellinen ON - OFF pentu meillä täällä. Yleensä - tietenkin - nämä vielä ajoittuvat täysin vääriin ajankohtiin, kuten juuri syömisen jälkeen neiti vetää kuola poskella ympäri asuntoa, kaivaa kaikki lelut esiin korista ja retuuttaa minkä ehtii, kun taas perjantaisella pikkupentujen esikoulukäynnillä päästiin kuuri kurssitilaan sisään, asetin lampaantaljan maahan ja Nova sitten parkkeeraskin itsensä samantien siihen ja nukkui koko tunnin putkeen:D



Kaikenkaikkiaan yhteinen taival on alkanut oikein mallikkaasti, ainoa pahe oikeastaan on hirveä kaikkeen ja kaikkiin kohdistuva hampaitten upottaminen, josta syystä jouduttekin katselemaan hetken ainoastaan näitä puhelinräpsyjä: täällä on nimittäin kameran USB-johto poikki... Sisäsiisti Nova on ollut aikalailla alusta asti, ensimmäisenä aamuna en ehtinyt nousta ja pukea tarpeeksi nopeasti neidin alettua ulvomaan ulko-ovella, joten pissat tuli eteiseen; muuten kaikki onkin tehty hienosti ulos, eikä siellä ole tarvinnut ravata läheskään tunnin välein, vaan rytmiksi on muodostunut suunnilleen: aamupissat 9-10 aikaan, seuraavaksi joskus 2-3 aikaan, iltapäivällä ehkä 7-8 aikoihin ja illalla viimeiseksi noin 12-1. Välillä saa neitiä kyllä olla väkisinkin sinne raahaamassa, varsinkin aamulla saan usein vaan hyvin loukkaantuneen katseen kun olen saanut valjaat laitettua päälle ja monesti neiti kaivautuukin ne päällä takaisin petiinsä jos ei kuitenkaan tarvis lähteä...:D



Aika hyvin on myös ymmärretty ero omien lelujen ja muitten, kiellettyjen tavaroitten välillä niitä johtoja ja mun ihanan pureskeltavia aamutossuja lukuunottamatta. Pikkuhiljaa päästään niistäkin toivottavasti eroon... Esikoulussa sanottiin, ettei pennun kanssa saisi niinkään leikkiä tai sitä saisi innostaa mitenkään, vaan pientä pitäisi nimenomaan vaan pyrkiä rauhoittelemaan. Palloleikit eivät kuulemma ole pienten pentujen leikkejä, eikä pennun saisi antaa vetääkään mitään. Novan lemppariksi on kyllä ehdottomasti noussut kuvassa näkyvän valkoisen pupun järsiminen ja retuuttaminen, mutta myös juuri nuo pallot ja keltavihreä vetonaru on todella kovaa huutoa täällä! Eikai tuo voi nyt niin vahingollista olla niin kauan, kun menee pennun ehdoilla eikä itse vartavasten vedätä pentua?



Kynsien leikkuutakin on täällä harjoiteltu muutamaan otteeseen, melkoiset kiljunnat neidistä sai toisen tassun kohdalla ilmoille (ensimmäisessä oltiin vielä sen verran unten mailla, ettei ehditty vielä ymmärtää mitä vääryyttä siinä nyt tehdään), mutta kaksi viimeistä menivät jo ihan hienosti kun namiakin sai! Bussilla ollaan kuljettu useaan otteeseen ja parhaan mukaan koitettu treffailla tuttujen koiria (ja kissoja), jotta saataisiin neidistä vielä joskus oikein sosiaalinen shibax) Nyt ei kyllä ajatus kulje enää mukana siinä mitä on jo kirjoittanut ja mitä vielä ehkä pitäisi (tässä vaiheessa ollaan siis jo torstaissa), joten koitan kirjoitella lisää kuulumisia sitten taas uuteen postaukseen!

shibatapaaminen.

Ihanaa viikonalkua! Eilen maanantaina koettiin jo ensimmäisiä ihmetyksen hetkiä, kun Turun alueen shibaporukka kokoontui Kupittaanpuistossa. Tarkoitus oli aloittaa pentukurssi, mutta ensimmäisen kurssikerran siirtyessä viikolla ajateltiin käydä moikkailemassa muita shiboja ja tietenkin esittelemässä meidän penska muille. Sunnuntaina ei ainakaan meilläpäin Novan kanssa vielä törmätty muihin ulkoilijoihin, mutta maanantaina päästiin heti aamusta tekemään uusia koiratuttavuuksia; sitä ihmetyksen määrää! Eivät siis olleet ensimmäiset vieraat koirat joihin törmäsimme illan tapaamisessa, vaikka selkeästi ne omat lajikaverit tunnistettiinkin paremmin eikä arasteltu ollenkaanx)

Ennen tapaamista Nero -veli tuli omistajineen bussilla tänne meille, puiston reunalla kun kätevästi asutaan. Hetki siinä meni ennen kuin kippurat ymmärsivät että tuttujahan tässä ollaan, jonka jälkeen alkoikin armoton riehuminen sisarusten välillä! Leikki näytti välillä todella rajulta, Nero kun ei tainnut oikein pitää siitä, ettei Nova niin vaan alistunutkaan vaan painoi samalla mitalla veljensä päälle. Kohta kuitenkin tuhistiin jo yhdessä sohvan alla ja saivat pennut hyvin levättyä ennen tapaamiseen lähtöä. Illalla lähdettiin vielä Novan kanssa moikkaamaan mun vanhempia ja siellä asuvia katteja, joten paljon uusia tuttavuuksia tuli tehtyä päivän aikana. Aamulla neiti kyllä sitten nukkuikin reippaasti melkein kahdeksaan, jes! Kovasti jo odotetaan velipoikaa takaisin leikkimään<3 

päivä numero 1.

Niin kuin olin aavistellutkin, heräsin tänään jo hyvän aikaa ennen kellon soittoa, vaikka unta ehti tulla vain kevyet 4 tuntia. Innoissani riekuin Joonaksenkin hereille ja aloin vielä häsläämään ympäri asuntoa varmistaen, että kaikki on nyt varmasti koiraystävällistä. Alle tunnissa oltiinkin jo saatu laitettua itsemme lähtökuntoon, lastattua häkki ja peti autoon ja suunta kohti naapurikuntaa alkoi! Täytyy tunnustaa, etten kyllä automatkallakaan osannut vielä jännittää tulevaa, kaikki meni aikalailla hujauksessa ja pian meitä jo rynnättiinkin vastaan ovella tyyliin: "Jee te tulitte! Lähdetäänkö jo?"

Kotimatka sujui erittäin mallikkaasti, Nova istui nätisti sylissä pää kainalossa eikä oikeastaan osoittanut minkäänlaista ikävää vaikka sisarukset vielä autoon mennessä kovasti protestoivat takapihalta siskon lähtöäx) Autossa taisi olla hieman pahoinvointia, mutta mitään ei onneksi tullut ylös, ja pian oltiinkin jo kotipihassa. Hetki ihmeteltiin takapihaa ja kaupungin menoa ennen kuin siirryttiin sisälle. Ovella irrotin Novan hihnasta ja neiti lähti heti tomerana tutkimaan paikkoja, joista etenkin parveke ja isot peilit saivat erityishuomiota: ne on huikeita! Aika pian laitoin Novalle ruuan, jonka jälkeen käytiin pihalla ja sitten kömmittiinkin samantien uuteen petiin tutun lelun kanssa lepäilemään.

Reippaasti pari tuntia Nova nukkuikin, jonka aikana pääsivät lyhyitten yöunien ansiosta väsyneet omistajatkin vähän torkkumaan sen mitä malttoivat pennun vahtimiseltax) Unien jälkeen testattiin uusia leluja, joista tuo kongi taisi viedä ehdottoman voiton täysin päinvastoin odotuksiani: sitä oli niin ihana pureskella ja heitellä! Muuta ei ollakaan vielä sitten keritty tekemään, vaan päivä on tosiaan kulunut melko kivasti noitten perusjuttujen parissa ja uutta paikkaa ihmetellen.

Tultiin just kolmannelta ulkoilukerralta ja nyt taas röhnötetään tuolla pedissä, rankka päivä siis takana! Palaillaan taas myöhemmin uusien kuvien ja juttujen kera!

viimeisen illan fiiliksiä.

Oon onneksi kohtapuoliin lähdössä vanhempien kautta yöksi töihin, sillä jos joutuisin koko illan vaan hyörimään ja pyörimään kotona, tulis musta varmasti ihan hermoraunio! Laskeskelin tuossa, että tasan 15 tunnin päästä olis herätys ja suunta kohti kasvattajaa, apua! Ajattelin tässä vielä nopeaan listata tosiaan tämänhetkisiä fiiliksiä aikani kuluksix)

1) Päällimmäisenä mulla on tällä hetkellä epätodellinen olo; muhun ei ole vieläkään ilmeisesti iskenyt täysin se ajatus, että alle vuorokauden päästä meitä onkin täällä kolme! Muutama viikko meni niin kovissa täpinöissä, että sen laannuttua en ole oikeen osannut olla. Koko ajan kysellään että jännittääkö? Apua, kai mua jonkinverran, mutten osaa tunnistaa sitä enää kun se ei enää ilmene niin vahvana mitä aiemmin.

2) Pieni pelko on toinen joka hiipii aina silloin tällöin mieleen. Mitä jos Nova ei haluakaan lähteä meidän mukaan? Mitä jos pieni itkee ihan hirveästi laumansa perään eikä tykkää yhtään olla meillä? Mitä jos teenkin kaiken väärin; en onnistu kouluttamisessa enkä ruokinnassa enkä lenkittämisessä ja ja ja... Koitan kuitenkin häätää näitä ajatuksia aina miettimällä, että jokaisella on ollut joskus se ensimmäinen koiransa sekä sillä, että eiköhän homma ala luistamaan sitten kun Nova tosiaan on täällä ja kaikki konkretisoituu. Maalaisjärjellä, johdonmukaisuudella ja kasvattajan ohjeilla pärjää varmasti pitkälle!

3) Innostus; se ihanin! En malta millään odottaa, että päästään kokemaan kaikkea uutta yhdessä ihan peruskäskyjen ja kotielämän harjoittelusta erilaisten harrastusjuttujen kokeilemiseen! Oon saanut nytjo hurjasti uusia tuttavuuksia erilaisten nettifoorumien kautta liittyen tähän pennun tulemiseen ja varmasti niitä tulee vielä suuri määrä lisää Novan kotiuduttua, kun päästään lenkkipoluille ja koirapuistoihin esittäytymäänx) Turussa on onneksi ihanan paljon shiboja jo valmiiksi ja paljon yhteistekemistä niitten omistajille, joten sitäkin kautta päästään sosialistamaan prinsessaa samantien. Myös sukulaisilla, kavereilla ja tutuilla on ihan kivasti koiria, joitten kanssa päästään järkkäilemään koiratreffejä kun vaan aikataulut täsmäävät.

Huomenna palaillaankin jo sitten kotiutumispostausten muodossa varmasti molemmat, kuvia tulee varmasti räpsittyä koko loppuvuoden edestä! Enää puhutaan tunneista... x)